Vuosi mennyt uudessa kodissa

Niin vain on enimmäinen vuosi pyörähtänyt uudessa kodissa.

Blogin pariin en ole ehtinyt, jaksanut ja välillä tuntuu ettei tässä kodissa ole edes kuvattavaa, neliöitäkin on huimasti vähemmän kuin aikanaan mäkisellä ja talon tyyli on muutenkin muutatoista. Välillä kärsin sisustusahdistusta, koska muutto vanhasta puutalosta uudempaan, ei välttämättä saa talonpoikaishuonekaluja näyttämään upealta laminaattia vasten. Juu, en pääse näiden laminaattien kanssa ollenkaan samalle aaltopituudelle… ja jos voisin, remppaisin omannäköiseksi keittiön, vaihtaisin lattian ja väliovet vaihtaisin puisiin…

Oi, kuinka kaipaan niitä vanhoja vaaleita puulattioita! Taisin instagramissa sanoa, että jos voisin jotakin pakata entisesta kodista matkaan, olisi ne uunit ja puulattiat.

Mutta on uudessa kodissa hyvätkin puolensa. Tietenkin, kuten kaikessa. Neliöt on kompaktimmat, eli vähemmän siivottavaa. Tonttimme on järven rannassa ja joka aamu syön ruokailuerkkerissä aamupalaa ja katson järvelle. Silloin mielen täyttää kiitollisuus, että tämänkin saa kokea. Järven läheisyys ja avoin näkymä jossa silmä lepää luo omanlaisensa rauhan. Uusi paikkakunta tuo mukanaan myös uusia ihmissuhteita ja on ollut mahtavaa saada elämään myös uusia ystäviä!

Aika moni on kysynyt miten voitte luopua mäkisesta. Uudet elämän seikkaulut odottivat meitä ja kiitollisena mäkisen aikakaudesta, siitä upeasta vanhasta talosta jäi rakkaus vanhoihin puutaloihin, mutta elämä on seikkailu ja nyt on aika kokea muuta. Sekin on mahtavaa se!